Syyskuussa tartuttiin taas opiskeluihin, aihe alueena robotiikka ja digitalisaatio. Tämä sanayhdistelmä saa aikaiseksi monenlaisia tunnekuohuja. Robotiikka ja digitalisaatio ovat jo termeinä niin pelottavia ja epätietoisuutta tuovia, että ei voi ajatella niistä löytyvän omaan työhön tai sen kehittämiseen mitään hyvää. Ennakkoluulomme ja pelkomme uutta vierasta ja vaikeaakin asiaa kohtaan on vahva. Digipalvelut tuovat epävarmuutta ja epäuskoa niiden toimivuuteen, palveluiden uskotaan olevan kankeita ja liikaa aikaa vieviä itse perustyöltä. Ajattelemme myös, että robotti on ulkoisesti sellainen, kun tieteelliset elokuvat ovat meille kertoneet, hitaasti liikkuva, kankeasti monotoonisella äänellä puhuva kömpölö laite.
Digiloikka oli jo kevään aikana tullut tutuksi sanaksi ja erilaiset etävastaanotot arkipäiväistyneet terveys- ja sosiaalipalveluissa. Henkilökohtainen suhtautumiseni digipalveluihin on hyvinkin myönteinen. Toivon digipalveluiden kehittyvän ja tuovan uusia toimintatapoja ja mahdollisuuksia tehdä työtä erilaisissa tilanteissa eri tavalla. Hoidontarpeen arvioinnissa ja asiakkaan palveluohjauksessa sujuvista digipalveluista on varmasti paljon hyötyä. Lisäksi omahoito-ohjelmat ja niihin asiakkaiden aktiivinen ohjaaminen tuovat asiakkaan hoitopolkuun uuden vaihtoehdon.
Comments